Tukholmassa Arlandassa pääsin ennen New Yorkin lentoa mukavan herrasmiehen ja rouvashenkilön tsekkaamaksi. Käytiin siinä läpi muutenkin kuulumisia, ruotsiksi, kuinkas muutenkaan. Heiltä sain hyväksynnän mennä lennolle joten ajattelin että tulipahan tämäkin nyt koettua. Aiemmin ei ole reissuilla tarvinnut mennä privaattitsekkaukseen mutta nyt oli sekin koettu.
Lento New Yorkiin meni yllättävän kivuttomasti mitä nyt flunssa ei ollut ottanut yhtään helpottaakseen. Vieruskaverikin oli kovasti hiljainen ruotsalainen nainen joten small talkiakaan ei tarvinnut tässä räkätaudissa viritellä. Tai ehkä se olikin se syy miksi small talkia ei syntynyt..Katsoin puolella silmällä kaksi huonoa leffaa enkä muista edes niiden nimiä. Nukahtelin siellä täällä mutta kunnollisesta nukkumisesta ei tullut mitään. Alitajuisesta varmaan ajattelin että jos ei muuta niin lopulta herään räkä poskella yskimään..tai jotain muuta yhtä herkkua.
Newarkin kentälle saavuttiin ihan ajoissa ja lentojen vaihtoväli oli yli 3 tuntia. Ajattelin, että minulla on hyvin aikaa vähän ihmetellä kenttää ja vaihtaa terminaalia. Terminaalin vaihto menikin ihan hyvin. Sitten alkoi se vähemmän viihtyisämpi osuus. Ensin jonotettiin sitä, että päästään jonottamaan siihen kohtaan, josta päästään oikeaan jonoon, jotta pääsen oikeaan lähtöhalliin. Get that..?! Siinä sitten pönötin hetken jos toisenkin. Ehdin lähettää Suomeen tekstarin että jonotan jonottamista, tai jotain vastaavaa. Lopulta pääsin näyttämää security-tädille kuka olen ja mihin olisin matkalla. Kivasti siinä sitten koneet piippasivat punaista, siis ihan kirjaimellisesti ja sain pyynnön "Ma´am, please step a side". Eipä noussut edes hiki tai tuska, ajattelin että olin varmaan riittävästi yskinyt ja rykinyt ja niiskuttanut jonossa :D Toisaalta Päivi ystävällisesti illalla sanoi Facebookissa että sovin ehkä johonkin etsintäkuulutetun profiiliin.. niin tai näin ;)
Siellä pääsin sitten TAAS privaattitsekkaukseen. Nauratti kyllä kun kysyivät että onko tämä tuttua. Ajattelin että olisiko pitänyt sanoa että ei, mutta päädyin vastaamaan että noh, semmonen 10h sitten tämä tehtiin Tukholmassa.
Loppu olikin ihan kuin Australian rajalla- ohjelmasta. Kengät pois, skannaukseen, järkkärimäiset tunnustelut ja penkomaan laukkua. Kädet ja suurin osa tavaroista "nuuskittiin" vielä jollain laitteella. Good to go tästäkin joten ei muuta kuin etsimään jotain syömistä.
Ruuassa oli pakko joustaa sen verran, että söin juustohampparilaisen ja ranskikset ja (yök) ylimakean Pepsin. Olipa taas unohtunut tämä limsapolitiikka täällä. Sokerinkaltaisia aineksia ja semmosta.. Noh, se siitä.
Dallasiin tullut lento oli aika hiljainen ja rauhallinen, ihmisiäkin vain kourallinen ja sain koko kolmen hengen penkkirivin itselleni. Tokikaan en osannut nukkua tai saanut hyvää asentoa kun yskitti ja kaikki tuntui vaan ärsyttävän. Toki tuota valvomistakin oli tuossa vaiheessa jo yli 20h. Lennolla oli vähän turbulenssia mutta ei mitään kovinkaan jännää. Lennon viimeiset 30 minuuttia ihastelin pimeydessä loistavaa valomerta. Tuntui että se vaan jatkui..jatkui..ja jatkui. Huomasin myös, että laskeutumistamme taisi odottaa ainakin viisi muuta konetta. Ai niin, kuunsirppi rellottaa täällä päin maailmaa selällään. Kaikkea kanssa ;)
Koitan listata joka päivästä pieniä ihmetyksiä/hassutuksia/ajatuksia aina kirjoitusten lopuksi.
Päivän mietteet:
- MIKSI kylppärissä pitää olla puulattia (no siis koko kylppärihän lainehti aamusuihkun jälkeen..)
- MIKSI hinnat pitää olla ilman veroja (suuri shoppaajani on aivan liian varuillaan...)
Päivän "ai niin":
- Älä ylläty siitä että kuka vaan voi aloittaa keskustelun mistä vaan/milloin vaan/miten vain (nimimerkki aamupalalla ihmettelimme miten kuumaa kahvi voikaan olla...)
- Ei se tavara sieltä kaupasta katoa, ehdit ehkä myöhemminkin ostaa ne kahdet Niken lenkkarit...(muista sitten se verohomma..)
Siinäpä nyt tekstiä hetkeksi. Kirjoittelen tuosta loppupätkästä ehkä päiväunien jälkeen. Suurempaa jetlagia en ole huomannut, ehkä nyt vähän sisäinen kello infoaa että kello on melkein 23 kotimaan aikaa. Kuitenkin veikkaan että enemmän häiritsee tämä flunssa.
AI NIIN! Täällä on joku cheerleading- tapahtuma. Aamupalalla oli kaksi elämääkin pienempää harrastajaa. Kuvassa on sitten vähän vanhempia versioita. Hatut, tottakai. Olen myös nähnyt ehkä eniten "CheerMom"- paitoja...Ja illalla lentokentällä näin isoimman stetsonin ikinä :)
PS. Kommenttejakin saa jättää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti