Täällä ollaan

Hengissä ollaan. Venähtänyt päivitystauko johtuu vain puhtaasti siitä, ettei aikaa oikein ole tahtonut olla.

Torstaina treenattiin aamulla lyhyempi treeni koska illalla oli tiedossa "jamboree" USAa vastaan. Peli pelattiin AT&T Stadionilla. Lyhyesti; aivan huikeeta. Torstaina meillä ei ollut pukukoppeja ennen peliä joten teippaamiset ja muut piti hoitaa hotellilla. Mikäs siinä.. teipattiin Nanon kanssa pojat kuosiin uima-altaalla. Valoa sai näppärästi esim. kännykän taskulampulla. Kaikkea sitä pystyy tekemään kun vähän käyttää mielikuvitusta. Parasta torstaissa toki oli myös se että noin 10 minuuttia ennen lähtöä tuli palohälytys...

Ajoimme bussin suoraan stadionin alle. Siinä vaiheessa fiilis oli lähinnä odottava. Kun astuin stadionille kenttätasolle ajattelin vain että onhan tämä aikamoista. Lopulta istuin muutaman minuutin katsomossa penkillä ja itkuhan siinä vähän tuli. Tai liikutuksen kyyneleet. En yleensä ihan hirveän helposti tällaisista herkisty tai fiilistele mutta kyllä tämä oli aika huikea kokemus. Kuvia on sata ja yksi. Pääasiallisesti kaikissa väsynyt, itkenyt, nenänsäpolttanut hassu suomalainen :)

Pelin lopputulos meni jenkeille mutta sinällään peli ei ollut mitään hullua yliajoa tai runtua. Ihan normia jefua. Ja ei, ei ne nyt olleet "isoja ja vahvoja ja niitä on miljoona enemmän kuin meitä". Olihan siellä isompaa ja tuhdimpaa linjamiestä mutta ei mitään "WOW". Kyllä meidän reilu 205 cm linjapoika oli pisin.

Ilmakin viileni loppuviikkoa kohti, joten treeneissä sai pitää hupparia tiukemmin päällä. Onneksi vieläkin säästyttiin ihmeemmiltä vammoilta niin aina parempi.

Nyt on siis lauantai-iltapäivä kun tätä kirjoittelen ja peli jenkkejä vastaan loppui tuossa parisen tuntia sitten. Hieman tuli takkiin mutta peli oli todella, todella tasaista ja tiukkaa. Lopputuloshan ratkesi vasta aivan viimeisellä minuutilla.

Koitan päivitellä vielä tänään lisää. Nyt on oikeastaan takki niin tyhjä ettei tekstiäkään tule. Lähdetään varmaan vielä käymään Dallasissa tänään ja vähän tietysti shoppaamassa.

Viileämmän treenipäivän ilta

Luvattua lämpimämpää päivää ei tullutkaan, joten treeniolosuhteet olivat keskiviikkona oikein mukavat. Treenasimme nyt eri kentällä kuin ennen ja tämän ehdoton plussa oli viileämpi varjopaikka. Hivenen pilvinen taivas toki auttoi myös. Olin jo eilen illalla ilahtunut siitä, että pelaajat olivat ottaneet mukaansa vesi/mehupulloja. Kyllä sinne jotain ilmeisesti menee perille kun tänäänkin niitä ovat vielä mukanaan kantaneet. Suurta hurraata ei saanut se, että tänäänKIN pelaajat pääsivät treenien jälkeen uima-altaaseen. Pakko kyllä nostaa hattua sille kouralliselle, jotka tulivat sinne omatoimisesti, täysin rauhallisina hoitivat homman kotiin, ja poistuivat. Ketäänhän sinne ei voi pakottaa mutta voisin kuvitella että jossain vaiheessa tämänkin "kiusaamisen" ymmärtävät ;)

Tänään päivä oli huomattavasti rauhallisempi. Treenien tempo toki oli ihan normaali mutta tunnelma lieneen tasoittunut koska ollaan jokainen kotiuduttu jo paikkaan. Ruuan luokse ei tänään tarvinnut mennä vaan se tuli meidän luoksemme. Ihana catering-tyttö oli tehnyt minulle varta vasten oman leivän kun ei periaatteessa juurikaan viljatuotteita syö. Leipä oli ihan jees, mutta ne sisukset :D Sanotaan vaikka näin että kalkkunaa oli yhden suomalaisen kalkkunaleikkelepaketin verran. Tokihan myös sipsejä (???), cheddaria ja salaattia. Kuva kertokoon..

 

Treenikentät eivät ole kovinkaan ihmeellisiä. Kuten kuvasta näkyy niin nurmikko on kohtalaisen kuivaa, pohja on kohtalaisen muhkurainen ja paikka paikoin vähän märkä ja mutainen. Ei kuitenkaan mikään mutakenttä kokonaisuudessaan. Toki, näillä kentillä on todennäköisesti tätä kulutusta vähän eri tavalla kuin meikäläisten nurmikentillä, että sen puoleen ehkä voi antaa sen anteeksi. Pohjasta tunsi kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä sen, että se tulee olemaan todella kova pelaajien jaloille. Ei ole ihan yksi eikä kaksi jotka ovat valitelleet jalanpohjiaan ja penikoitaan. Toisaalta kun he lauantaina pelaavat AT&T:llä niin ehkä tämä kaikki on ollut sen arvoista.

Cramerin huoltopussukka. Mitä tuolta ei löytynyt, sitä ei kauheasti tarvittu :)

Mitään suurempia loukkaantumisia tai muita ei ole sattunut. Hyvä ehdottomasti niin. Pientä kuhmua sinne, ja mustelmaa tänne. Normaalia jefupelaajan elämää. Osalla on toki tilanne, että vanhat vammat alkavat näkyä ja tuntua koska treenataan kaksi treeniä päivään. Suurin osa kuitenkin tulee tilanteesta, ettei kausi ole vielä alkanut. Ikävin ehkä on ollut eräs olkapää jossa on vanha vamma alla. Se oli ensimmäisen päivän tasolla "ihan jees" mutta toisessa treenissä jo tuntui. Sitä on teipattu kokoajan ja muutenkin hoidettu. Eilen se alkoi näkyä ja tuntua sen verran, että treenaaminen hieman häiriintyi. Tänään se kuitenkin teipattiin vielä tukevasti mutta.. Lopputulos oli että olkapää käytiin näyttämässä sairaalassa varmuudeksi. RTG ei näyttänyt onneksi mitään mutta tuomio oli loppuviikolle että "OUT". Kotimaassaan hän menee tietysti vielä magneettiin.

Näin ollen vemppaosaston määrä on tällä hetkellä 1. Pakko myöntää, että välillä täällä unohtaa sen, että nämä ovat junioreja. Nano sanoikin hyvin että "looks like a real man but he is just a boy". Loppuun asti tämäkin 16-vuotias sankari puri hammasta ja pidätteli kyyneleitä mutta itkuhan siinä tuli. Ja hyvä niin. Uloshan tuollaiset tunteet pitää päästä koska hulluahan se olisi ettei muka ketuttaisi. Odotuksia, toiveita, halua, voimaa, taitoa ja puf..treenit oli siinä. Sairaalasta tullessa oli kuitenkin jo paljon reippaamman näköinen tapaus (ehkä hyvällä lääkityksellä oli asiaa myös...) ja se on pääasia. Pidän todella peukkuja sille, ettei enää tarvitse ajatella kenenkään osalta sairaalaan lähettämistä.

Päivä on ollut todellakin rauhallisempi ja helpompi omalla tavallaan. Pelaajista huomaa selvästi miten he tulevat rohkeammaksi ja löytävät uusia kavereita. Tänäänkin altaalla muutama sellainen pelaaja uskaltautui puhumaan englantia kanssani vaikka ennen olivat ihan vaan "puhumattomia". Täällä huomaa hyvin sen, että sillä ei ole oikeastaan mitään väliä miten sitä englantia puhuu, pääasia että puhuu. 

Päivän ihmetykset:

- Miksei kukaan kävele mihinkään? Siis todellakaan..mihinkään? Paljon tulee hulluja katseita kun kävelee johonkin..

- Miksi kaikkien asioiden pitää toimia jollain napilla/kortilla/rahalla/pyytämällä?

Päivän parhaat:

- Reipas italialainen nuorimies joka kertoi että hän on täysin addiktoitunut Suomeen. Haluaa tulevaisuudessa asua siellä ja tehdä siellä töitä. Tiesi kaikkea hassua jopa revontulista ja muista. Ihmetteli mm. että olen käynyt joskus Rovaniemellä. Ihmetteli myös sitä, että miten minulla voi olla täällä kylmä (istuskelin shortsit jalassa ja huppari päällä pihalla). Iso plussa hänelle myös siitä, että on Cowboys-fani ;)

Mitä kaikkea täällä sitten tapahtuu?

Huomenta Dallasista. Tänään aamulla kroppa päätti että herääminen kello 05.00 paikallista aikaa on ihan jees. Kovinkaan jees ei ollut olo kun eilinen oli kuumin päivä tähän asti. Mutta pieni muistutus itsellekin; kannattaa itsekin juoda sitä vettä ja urheilujuomaa..

Aamulla kello soi viimeistään 6.15. Siitä suihkun kautta aamupalalle ja pakkaamaan omat tavarat siihen kuntoon että voi hypätä bussin mukaan treenikentälle. Treenit alkavat 9.00 ja kestävät 12.00. Tämän jälkeen kävellään lounaalle viereiselle stadionille jossa esim. yksi Usan ja Canadan joukkueista treenaa. Sanotaanko että oli vähän isompaa poikaa siinä Usan porukassa :D Lounaan jälkeen pelaajilla on lyhyehköt "luokkahuone-sessiot" valmentajien kanssa. Tämän jälkeen tepastelu takaisin treenikentälle ja treenit kestävät 16.30-17.00 asti. Porukka bussiin ja hotellille syömään. Ruuan jälkeen pelipaikkakohtaiset palaverit ja päivä päättyy siinä noin 21.00. Kaikki ajat ovat vähän noin aikoja, sillä aikataulu on tupannut elämään vähän suuntaan ja toiseen. Itsehän myöhästyin eilen bussikuljetuksesta kentälle (yleensä trainerit menevät tietysti pelaajien kanssa) ja seurasin perässä sitten valmentajien kuljetuksessa. Meinasi päästä muutama paha sana kun tämän huomasin mutta ei se ole ollut täällä niin justiinsa :D

Kentällä meno eroaa täällä hieman siitä mitä kotikentillä tapahtuu. Täällä on erikseen huoltaja, joka hoitaa vedet ja kypärät ja muut varustehommat. Meidän traineritiimille jää sitten nämä fyysiset (ja henkiset) kolhut. Vähän on pitänyt säätää omaa pääkoppaa eri asentoon kun Suomessa on tottunut tekemään itse melkein kaiken. Meidän tiimi on kyllä ihan huippu. Tanskalainen John hoitaa varuste- ja vesihommat (toki mun on pakko auttaa kun en vaan osaa antaa olla..).
Minun lisäksi trainerina on meidän pääjehu Nano Espanjasta ja "Masa" Japanista. Masa on aika huippujätkä. Ikää 20-vuotta, puhuu englantia yesno-tasoisesti mutta haluaa oppia kaiken, kirjoittaa kaiken muistiin ja opettelee teippaamaan itsekseen. Sanoisin että varsin kehityskelpoinen yksilö. Nano puolestaan on aivan loistava. Mies on osteopaatti/kiropraktikko/taikuri/maagikko/isä- tyyppinen ratkaisu. Milloin naksutellaan trainereiden ja valmentajaklinikkalaisten selkää kuntoon, milloin tehdään ihmeitä venähtäneille nilkoille. Saisikohan sen kaapattua jotenkin Suomeen..? Tuskin.

Eilen oli tosiaan kohtalaisen kuuma ja pitkä päivä. Lämpötila taisi olla +25. Tälle päivälle on luvattu lämpimämpää ja treenit alkavat vielä myöhemmin kuin eilen. Aurinkorasvaa on mennyt aika kiitettävästi niin staffille kuin pelaajille. Osa valmentajista on uskollisesti huppari ja/tai tuulitakki visusti kiinni kentällä. Mahtaa olla vilpoisat oltavat :D
Päätettiin eilen, että treenien jälkeen pojat laitetaan ottamaan cool down hotellin uima-altaalle. Jotenkin kummasti minä olin se, jonka piti käydä noille 100 pelaajalle tuo treenien päätteeksi kertomassa. Paras hetki oli kun koko porukka vastasi aina että "Yes Ma´am". Muutama toki sanoi että "Yes Sir" johon vastasin että sekin on ihan hyvä :D Loppupäivästä alkoi oma pääkin olla jo niin jumissa että puhuin ruotsia espanjalaiselle ja suomea ruotsalaiselle. Ei ihan mennyt homma putkeen..

Pelaajat eivät varsinaisesti kiljuneet riemusta tuosta uima-altaasta mutta loppupelissä veikkaan että meillä on tänään edes hieman skarpimpaa porukkaa kentällä. Ensin niitä ei meinannut saada sinne..sitten niitä ei meinannut saada sieltä pois.. "lapset" :D

Päivän ihmetykset:
 - Paljonko porkkanoita ihminen voi syödä reilun viikon aikana? Aika paljon..todennäköisesti
- Montakohan Romon paitaa on ympäri Dallasia baareissa?

Päivän parhaat:
- Ruotsalaisten ihmetys siitä, että puhun ruotsia. Aina hauska katsoa reaktioita
- Kesken cool downin altaasta kuuluu selvällä suomella "Minä rakastan sinua", toki, aika paksulla saksalaisella/itävaltalaisella aksentilla. Oli pakko vastata englanniksi että tiedätkö mitä sanoit, pelaaja kertoi että kyllä tietää ja vastasin että tällä hetkellä hän tuskin ihan rakastaa minua

Kerran elämässä

Elämä on siitä hassua, että siitä ei oikein voi koskaan tietää mihin se kuljettaa. Minut se on nyt kuljettanut hyvien ihmisten, kannustavien sanojen ja muutaman teippirullan jälkeen IFAF World Teamin treenileirille Texasiin. Treenaaminen saa "kruununsa" tulevana lauantaina pelissä USAa vastaan heti aamusta. Peli pelataan eräällä kohtalaisen vaatimattomalla stadionilla nimeltään AT&T Stadium. Se sijaitsee tuossa kävelymatkan päässä. Turun Yläkentän kapasiteettiin verrattuna AT&T:n kapasiteetti on niinkin maltillinen kuin noin 80 000 -105 000 tyyppiä...

Cowboys-fanina tuo kierros stadionille oli tietysti pakko päästä tekemään ja eilen käytiin se tepastelemassa. Kävelymatka oli sen noin 20 minuuttia hotellilta ja stadioni näkyi edessä kokoajan. Sen todellinen koko kävi ilmi vasta kun oltiin hetki kierretty sisätiloissa. Siis todella.. I S O. Mitään vertauskuvaa sille ei voi antaa tai muutenkaan oikein kuvailla sitä, miltä siellä tuntui olla. Nähdä oikeasti tuo sininen tähti kentällä... maailman suurin HD-tasoinen näyttö..ja paljon muuta. Toki kävimme myös sekä cheerleadereiden pukuhuoneessa JA tietysti pelaajien. Oijoijoi, oli kyllä virne ylimmillään kun löysin #82 lokerikon :)
En ole missään vaiheessa oikein ajatellut, että kun peli pelataan tuolla stadionilla, niin tulen pääsemään alas kenttätasolle. Tuntuu niin utopistiselta olla jossain sellaisessa paikassa, jossa ne "telkkarista tutut" tyypit pyörii aina ja uudelleen. Minua ystävällisesti muistutettiin tästä tosiseikasta että "oletko ajatellut että olet lauantaina oikeesti tuolla?" ja rehellisesti sanottuna ensimmäisen kerran tuli vähän hassu olo. Olen sitä tässä nyt pyöritellyt enemmän ja vähemmän ja onhan se nyt ihan PIRUN SIISTIÄ! :D Ihmisenä olen vaan jotenkin niin kivikasvo että sisällä kyllä kuohuu mutta ulospäin yrittää olla sitten kovastikin rauhallinen.
Kierroksella opas kertoi, että joku nainen oli kysynyt että olisiko ollut mahdollista nähdä Jason Witten ilman paitaa pukukopissa. Hetken mietin että sanoinkohan itse jotain sellaista ääneen :)

 Illalla hotellille alkoi saapua pikkuhiljaa World Teamin pelaajia ja valmentajia, joten ilta meni tuota hässäkkää ihmetellessä. Lopulta käytiin vielä pienellä kävelyllä toiselle hotellille ja takaisin. Täällä ei tosiaan kyllä kukaan kävele; mihinkään. Tasan yksi ihminen tuli kävellen vastaan ja hänkin hieman laitamyötäisessä..

Tänään maanantaina kello soi aamulla heti 6.15. Hetki sosiaalisen median ja paikallisten sääuutisten ihmettelyä ja aamupalalle. Täällä on hirveä kuhina tuosta lumimyrskystä. Tuntuu että joka päivä on joku uusi myrskys tulossa (tai sitten se on se sama myrsky joka pyörii vaan nurkilla kokoajan) tai muu tilanne päällä. Olenkin todennut paremmaksi että NFL on kanavista paras varsinkin nyt kun Super Bowlia puffataan koko viikko.

Aamupalalla olikin säpinää kun laitetaan pelaajia, staffia ja muuta väkeä syömään, organisoimaan ja ihmettelemään. Välillä tuntuu että tuohon viimeiseen menee aikaa enemmän kuin tuohon keskimmäiseen mutta eiköhän se tästä reipastu lähipäivinä. Jossain vaiheessa kävi kyllä sen verran suomalaiseen hermoon, että pomppasin korokkeelle ja latelin vähän hoputusta ja aikataulua englanniksi jotta saatiin tilaa aikaiseksi. Hyvä tai huono; jotain ainakin tapahtui ;)

Päivän ihmetykset:
- Lääkemainokset telkkarissa. Jonain päivänä jäin kuuntelemaan kun mainostettiin jonkinlaista masennuslääkettä ja lempeä miesäänialkaa kysellä että "are you depressed..". Hetki meni miettiessä että mitäs täältä nyt tulee.
- Aamulla ihan pirun kylmä (no ehkä juuri ja juuri plussalla) ja päivällä polttaa nenänsä kentällä ja kiroaa kun ei ole shortseja...

Aurinkoinen aamu

Huomenta aurinkoisesta Dallasista. Sunnuntainäkymä huoneen ikkunasta oli ihanan aurinkoinen, lämpötilasta ei hajuakaan. Tuntuu kyllä, että ihmiset liikkuvat täällä mitä erilaisemmissa vaatetuksissa. Kaikkea on nähty shortseista toppatakkiin. Itse pärjäsin aivan hyvin eilen farkuissa ja collegepaidassa.

Suurin osa pelaajista ja observer coacheista saapuu tänään. Aamupalalla näkyi jo paljon uusia ihmisiä. Mielenkiinnolla odotan mitä tapahtuu kun tänne tulee toista sataa ihmistä jefutaustalla sillä ruuan määrä.. se on kuulkaa taas eräs jännitettävä asia. EM-kisoissa mukana olleet voivat taas muistaa tuon legendaarisen "jenkkifutarit syövät 6 kertaa sen, mitä normaali porukka". Nyt vähän hirvittää, että miten näiden rahkeet kestävät. Varsinkin kun on kyse vielä osittain teineistä/nuorista ihmisenaluista.

Eilen illalla juttelin hetken australialaisen valmentajan kanssa. Ihan samoja haasteita tuntuu olevan sielläkin esim. naisten valmennuksen suhteen kuin esim. suomessakin. Toisaalta oli kiva kuulla miten he ovat asioita ratkoneet ja miten siellä esim. rugbyn kautta tulee paljon naisia jefun pariin. JEI! 

Uni tuli aika ajoissa mutta hieman häiriintyi kun naapurihuoneen pariskunta aloitti hieman kovaaänisemmän keskustelun. Ilmeisesti olivat nauttineet hieman kiukkujuomaa. Mikäs siinä, kuuntelin vartin verran sättimistä ja parjaamista in english kunnes mitta täyttyi. Pieni järjestyksenvalvoja sisälläni heräsi ja soitin respaan että josko tulisivat hiljentämään pariskunnan. Itse en sentään viitsinyt kiukussani mennä heidän ovelleen koputtamaan..
Selkeästi auttoi sillä kuulin kun respasta käytiin sanomassa oven takana tyyliin että "nyt pää kiinni ja nukkumaan" :D Ah, hiljaisuus!

Tänään oli ensimmäisen kerran "joulu". Saimme siis vähän "firman" vaatteita.  Tähänkin pätee vähän sama kuin Itävallassa kesällä. Ei ikinä tiedä mitä vaatetta huomenna saa. Mutta nämä ovat näitä asioita joita ei voi kontrolloida. Jos vaatteet nyt ovat jossain muualla kuin pitäisi niin sitten ovat. Ei täällä kenenkään onneksi tarvitse nakuna kekkaloida. 

Ennen aamupalaa kävin katsomassa hotellin kuntosalin. Noh.. crosstraineri ja juoksumatto. Sisäinen linjamieheni ei varsinaisesti kiljunut riemusta. Taisi siellä olla joku matto venyttelyä vartenkin. Voi olla, että luotan vain siihen että huomisesta alkaen tuo ympäriinsä kirmaaminen ajaa tuon yleishyödyllisen liikunnan osuuden. Ihan vapaaehtoisesti en taida lähteä tuohon koppiin juoksentelemaan juoksumatolla (sori vaan valmentajat..)

Mikäli meno täällä yleisesti kiinnostaa, niin kannattaa seurata sivua
http://www.usafootball.com/IB2015. 
Twitterissä ja Instagramissa toimii myös #IB2015 johon yritän itsekin antaa pienen panokseni. 

Muutama valmentaja kyselikin jo että montako pelaajaa mukanani tuli suomesta. Tällä kertaa piti vastata että ei yhtään, ikävä kyllä.

 Aamuaurinko on aurinko Dallasissakin. Vaikkakin sitten huoneen ikkunasta kuvattuna. Kuvassa näkyy (heikosti) myös ihan vieressä sijaitseva Six Flags- huvipuisto. Tällä hetkellä huvipuisto näyttäisi olevan suljettuna, joten se visiitti saa nyt ainakin jäädä. Ehkä pitää ottaa lohdutuksesi suunta eräälle pienelle stadikalle nimeltään AT&T ;)

Buenostardesta Dallasista!

Perillä kohteessa pienen säädön kautta, kuinkas muutenkaan. Pieni säätäminen kuuluu aina asiaan, mutta ei mitään ihmeempää. Loppu hyvin, kaikki hyvin sen suhteen.

Tukholmassa Arlandassa pääsin ennen New Yorkin lentoa mukavan herrasmiehen ja rouvashenkilön tsekkaamaksi. Käytiin siinä läpi muutenkin kuulumisia, ruotsiksi, kuinkas muutenkaan. Heiltä sain hyväksynnän mennä lennolle joten ajattelin että tulipahan tämäkin nyt koettua. Aiemmin ei ole reissuilla tarvinnut mennä privaattitsekkaukseen mutta nyt oli sekin koettu.
Lento New Yorkiin meni yllättävän kivuttomasti mitä nyt flunssa ei ollut ottanut yhtään helpottaakseen. Vieruskaverikin oli kovasti hiljainen ruotsalainen nainen joten small talkiakaan ei tarvinnut tässä räkätaudissa viritellä. Tai ehkä se olikin se syy miksi small talkia ei syntynyt..Katsoin puolella silmällä kaksi huonoa leffaa enkä muista edes niiden nimiä. Nukahtelin siellä täällä mutta kunnollisesta nukkumisesta ei tullut mitään. Alitajuisesta varmaan ajattelin että jos ei muuta niin lopulta herään räkä poskella yskimään..tai jotain muuta yhtä herkkua.

Newarkin kentälle saavuttiin ihan ajoissa ja lentojen vaihtoväli oli yli 3 tuntia. Ajattelin, että minulla on hyvin aikaa vähän ihmetellä kenttää ja vaihtaa terminaalia. Terminaalin vaihto menikin ihan hyvin. Sitten alkoi se vähemmän viihtyisämpi osuus. Ensin jonotettiin sitä, että päästään jonottamaan siihen kohtaan, josta päästään oikeaan jonoon, jotta pääsen oikeaan lähtöhalliin. Get that..?! Siinä sitten pönötin hetken jos toisenkin. Ehdin lähettää Suomeen tekstarin että jonotan jonottamista, tai jotain vastaavaa. Lopulta pääsin näyttämää security-tädille kuka olen ja mihin olisin matkalla. Kivasti siinä sitten koneet piippasivat punaista, siis ihan kirjaimellisesti ja sain pyynnön "Ma´am, please step a side". Eipä noussut edes hiki tai tuska, ajattelin että olin varmaan riittävästi yskinyt ja rykinyt ja niiskuttanut jonossa :D Toisaalta Päivi ystävällisesti illalla sanoi Facebookissa että sovin ehkä johonkin etsintäkuulutetun profiiliin.. niin tai näin ;)
Siellä pääsin sitten TAAS privaattitsekkaukseen. Nauratti kyllä kun kysyivät että onko tämä tuttua. Ajattelin että olisiko pitänyt sanoa että ei, mutta päädyin vastaamaan että noh, semmonen 10h sitten tämä tehtiin Tukholmassa.
Loppu olikin ihan kuin Australian rajalla- ohjelmasta. Kengät pois, skannaukseen, järkkärimäiset tunnustelut ja penkomaan laukkua. Kädet ja suurin osa tavaroista "nuuskittiin" vielä jollain laitteella. Good to go tästäkin joten ei muuta kuin etsimään jotain syömistä.

Ruuassa oli pakko joustaa sen verran, että söin juustohampparilaisen ja ranskikset ja (yök) ylimakean Pepsin. Olipa taas unohtunut tämä limsapolitiikka täällä. Sokerinkaltaisia aineksia ja semmosta.. Noh, se siitä.

Dallasiin tullut lento oli aika hiljainen ja rauhallinen, ihmisiäkin vain kourallinen ja sain koko kolmen hengen penkkirivin itselleni. Tokikaan en osannut nukkua tai saanut hyvää asentoa kun yskitti ja kaikki tuntui vaan ärsyttävän. Toki tuota valvomistakin oli tuossa vaiheessa jo yli 20h. Lennolla oli vähän turbulenssia mutta ei mitään kovinkaan jännää. Lennon viimeiset 30 minuuttia ihastelin pimeydessä loistavaa valomerta. Tuntui että se vaan jatkui..jatkui..ja jatkui. Huomasin myös, että laskeutumistamme taisi odottaa ainakin viisi muuta konetta. Ai niin, kuunsirppi rellottaa täällä päin maailmaa selällään. Kaikkea kanssa ;)

Koitan listata joka päivästä pieniä ihmetyksiä/hassutuksia/ajatuksia aina kirjoitusten lopuksi.

Päivän mietteet:
- MIKSI kylppärissä pitää olla puulattia (no siis koko kylppärihän lainehti aamusuihkun jälkeen..)
- MIKSI hinnat pitää olla ilman veroja (suuri shoppaajani on aivan liian varuillaan...)

Päivän "ai niin":
- Älä ylläty siitä että kuka vaan voi aloittaa keskustelun mistä vaan/milloin vaan/miten vain (nimimerkki aamupalalla ihmettelimme miten kuumaa kahvi voikaan olla...)
- Ei se tavara sieltä kaupasta katoa, ehdit ehkä myöhemminkin ostaa ne kahdet Niken lenkkarit...(muista sitten se verohomma..)

Siinäpä nyt tekstiä hetkeksi. Kirjoittelen tuosta loppupätkästä ehkä päiväunien jälkeen. Suurempaa jetlagia en ole huomannut, ehkä nyt vähän sisäinen kello infoaa että kello on melkein 23 kotimaan aikaa. Kuitenkin veikkaan että enemmän häiritsee tämä flunssa.

AI NIIN! Täällä on joku cheerleading- tapahtuma. Aamupalalla oli kaksi elämääkin pienempää harrastajaa. Kuvassa on sitten vähän vanhempia versioita. Hatut, tottakai. Olen myös nähnyt ehkä eniten "CheerMom"- paitoja...Ja illalla lentokentällä näin isoimman stetsonin ikinä :)

PS. Kommenttejakin saa jättää...

Terveisiä lentokentältä

Täällä sitä sitten ollaan Helsinki-Vantaalla, terminaalissa 1. Ensimmäinen lento lähtee 8.25 kohti Tukholmaa. Siellä parin tunnin huili, jonka jälkeen koneen nokka kohti New Yorkia. New Yorkissa reilu kolmen tunnin huili jonka jälkeen viimeinen rykäisy kohti Dallasia.
Perillä Dallasissa pitäisi olla noin 20.30 paikallista aikaa eli suomalaista kelloa +8h jos en ole ihan omiani katsonut. Hyvän tovin saa siis reissata. Veikkaa kuitenkin, että tämä kaikki reissaaminen on aivan varmasti istumisen arvoista.

Dallas on aina ollut jotenkin ihmeellisen tärkeä. Ehkä siihen saattaa vaikuttaa se, että olin pienenä aivan hirvittävä fani Dallas- sarjalle. Asia ei juuri muuttunut vuosien varrella, tilalle vaan tuli eräs pienehkö jenkkifutisporukka nimeltään Dallas Cowboys. Nyt siis pääsen SINNE!
En siis ole kovinkaan pahoillani siitä, että Cowboys putosi loppupeleistä (vaikka tottakai se oli aivan hillitön vääryys :P ) sillä nyt on ehkä marginaalinen mahdollisuus nähdä pelaajia...

Seuraavat 10 päivää tulevat olemaan varmasti opettavaisia, omalla tavallaan raskaita mutta sitäkin rikastuttavampia. Kirjoittelen myöhemmin siitä enemmän mihin olen menossa. Nyt yritän jatkaa loputtomalta tuntuvaa yskimistä ja niistämistä...

Vielä muutama tunti..

Laukku alkaa olla siinä vaiheessa, että sitä voinee kutsua pakatuksi. Nyt voinee mennä hetkeksi unille ja herätä reippaana bussiin, joka lähtee 04.00 kohti lentokenttää.

Kuva kenollaan, jotta saatte vielä niskoja verryteltyä ;)


Tänään kävin sen verran vielä hallilla, että saatiin lehtijuttuun kuvaa teippauksista ja muutenkin vähän siitä, millaista treeneissä yleensä on.

Muuten olo on aika rauhallinen, flunssainen ja uninen... että unikuvia odotellessa. Nyt hetkeksi over and out :)

Haastattelua ja koulufiilistelyä

Aamu alkoi leppoisasti, kun Kaarina-Lehti kävi tekemässä pienen jutun reissustani. Jutun pitäisi ilmestyä 28.1. Heidän facebook-sivuaan kannattaa toki väijyä esimerkiksi jo tulevana perjantaina..
Koirat sekoilivat omaan tuttuun tapaansa kun vieraita tuli mutta onneksi sekä toimittaja että kuvaaja olivat kovastikin eläinystävällisiä niin eipä tullut suuria traumoja tapaamisesta kenellekään. Maya nukkui tapansa mukaan eteisen vaatekaapissa, vanha herrasmies oli tilanteen herra ja Viima, se nyt on..Viima.

Haastattelun jälkeen piti suhata vielä koululle miettimään miten loput opiskelut saadaan pakettiin. Oli helpottavaa kuulla että "nyt tehdään niin että käyt vaan jotain opintoja, että saadaan nämä opinnot pakettiin". Aamen sille. Nyt sitten vaan urheilujohtamista 30 pinnaa ja loput sitten jotain höttöä. Periaatteessa aivan sama kunhan saan paperit ulos. Turha kysyä että mikä minusta tulee isona. En ajatellut ainakaan enää kasvaa isommaksi, kuin ehkä henkisesti mutta sitäkään en kyllä lupaa ;)

Koulusta suuntasin vielä käymään äidin luona. On se hyvä että ihmisellä on moinen, olisi jäänyt muuten farkutkin vielä korjaamatta. Mitäänhän ei voi tehdä aiemmin kuin on pakko...

Pakkaamista suoritin tänään tasan tämän verran. Nalle on matkustanut mukanani kesällä Itävallan EM-kisoissa ja nyt se pääsee tsekkaamaan Dallasin menon.

Onneksi Päivi ystävällisesti muistutti, että pakata voi näinkin. Tämä samainen pakkaamisohje taidettiin lähettää ennen maajoukkueen leirejä eräälle "special"-tapaukselle :D

Toki olen kehittänyt tähän vielä yskän ja alkavan flunssan. Pitänee boostailla lisää sinkkiä ja muuta ja yrittää taltuttaa tätä sillä. Nyt jatkan pakkaamista ajatuksen tasolla ja heitän pyykkiä sitä mukaa koneeseen kun tulee ajatus siitä, että mitä vielä puuttuu.

Päivän fiilisbiisi:

Kiirettä pitää

Eilisen iltatreenin jälkeen olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Kiitos kuitenkin fysiikkavalmentajalle nimeltä Jouko, herra Macho Fantastico. Kyllä kelpaa nyt lähteä reissuun.

Pakkaaminen on vieläkin näin tiistai-iltana vaiheessa. Päänvaivaa aiheuttaa Dallasin "hieman" vaihteleva sää. Olen yrittänyt seurata sitä,  mutta aika arpapeliä näyttää olevan. Onneksi jossain ennusteessa luki että "plenty of sunshine".
Noh, kyllä suomalainen pärjää vaikka vähän viileämmässäkin. Jefuhan on kesälaji, sitä täällä hoetaan aina kun taivaalta tulee vihaisia ukkoja ja akkoja ;) Loppupelissä kaikki on vaan asennekysymys (ja ehkä vähän goretex).

Tänään piti käydä vielä vähän moikkaamassa Butik Beautyssä Kiiaa ja Päiviä. Päivä piristyi kummasti kun tapasi ihmisiä, jotka ovat selkeästi niin innoissaan omasta työstään että oksat pois. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kumpaankin. Butikista pitikin sitten suunnistaa vielä muutamaksi tunniksi olemaan aina valmis auttamaan, eli töihin. Päivän aikana sain vielä SAS:in asiakaspalvelusta niin hyvää, nopeaa ja tehokasta asiakaspalvelua että oikein ihmettelin. Nyt on tilattu oikeat ruuat lennoille, joten yksi huoli vähemmän.

Huomenna ohjelmassa on heti aamusta pieni lehtihaastattelu ja sen jälkeen kohti koulua. Tarkoitus olisi vihdoin saada joku järki tähän jo aika loputtomalta tuntuvaan opiskelurupeamaan. Olo on toiveikas,  koska omasta mielestäni kehitin aivan loistavan suunnitelman millä pääsen koko AMK:sta mahdollisimman nopeasti eroon. Kouluvisiitin jälkeen lienee oikeasti se aika, kun pitää kaivaa matkalaukku varastosta ja pestä pyykkiä. Miten tämä voi olla näin tahmeaa...?!

"Varo tyttö ettet ittees riko" :)

Packa pappas kappsäck..

Pakkaaminen; tuo helpoista helpoin asia. Paljonko sitä nyt (nais)ihminen reissullaan tarvitsee? Periaatteessa ei paljoakaan, pakkauskäytäntö on opettanut aika paljon muuta.

Ensin ajatellaan pakkaamista muutama päivä. Sen jälkeen aletaan aktiivisesti miettiä sitä monta kertaa muutaman tunnin välein. Lopulta ajatus realisoituu todelliseksi tekemiseksi, yleensä toki vähän liian myöhään lähtöpäivää ajatellen.

Alustava pakkaus on sitä, että ajatellaan että "näitä voisin käyttää ehkä". Sen jälkeen karsitaan tästä valtavasta pinosta ne kaikki, jotka on pakattu mukaan "ehkä"-statuksella. Kokemus on opettanut, onneksi, edes sen, että ne tavarat palautuvat aina kiltisti, siististi, käyttämättöminä kotiin.

Tämän jälkeen poistetaan ääripäät. Ei liian hienoja, ei liian huonoja. Toisaalta kun olen menossa paikkaan josta saan myös osittain vaatetuksen, helpottuu tämäkin osuus. Eipä tarvitse kaikkia urheiluvermeitä pakata mukaan. Itsekin omistan vain... 6 paria lenkkareita ;) Siis 7.. pitihän sitä nyt Suomi- lenkkarit tilata...Tänään hain nuo lenkkarit postista. On ne aivan jumalattoman hienot!

Pakkaaminen ei ole edennyt näin maanantaina vielä mihinkään. Mietin kyllä että matkalaukku pitäisi hakea, pyykkiä pitäisi pestä, matkaliput pitäisi tulostaa.. Aika paljon pitäisi tehdä. Ehkä kuitenkin vain hoidan tämän illan treenit alta pois ja keskityn sitten tähän matkan lopullisempaan suunnitteluun.

Aikatauluista ei onneksi ole itse juurikaan tarvinnut huolehtia. On riittänyt, että ilmoitti milloin lento tulee olemaan Dallasissa ja silloin siellä pitäisi olla myös järjestävän organisaation puolesta ihminen vastassa. Mutta, siihen asti.. taidan vain miettiä pakkaamista :)